Siirrettiin toinen illan treenitunneista nyt aamulle, joten ehdittiin jo treenailemaan. Kentällä oli valmis rata, jota sitten lähdettiin tekemään. Halli oli tyhjillään, me oltiin ainoat treenailijat. Todettiin, että jos vaan saatais jatkossakin muutama sellainen, joille aamu sopii, niin olis hyvää treeniaikaa eikä tarvi ihan justiinsa kellotella aikoja, kun seuraava porukka ei huutele heti pois kentältä. :)
Viikonlopun neljän startin jälkeen tehtiin hyvänmielentreenit tänään. Tosin ratatreenin muodossa, mutta kuitenkin. Ei hinkkailtu mitään, ei treenattu paljon, palkkasin paljon ja rimat oli 20-45cm eli hypelläkään ei tarvinnut paljon. Kivaa oli. Kepeille iso avokulmaan tulo, joka toimi heti tokasta yrittämästä asti hyvin, ensin lykkäsin koiran kiertämään ekankin kepin. Kepit oli tosi hyvät, tein valssin sen perään kun koira vielä oli kepeillä. Sitten oli vaan käytännössä juoksemista, loppu oli ihan mukavaa vääntöä, vähän takaakiertoja, pieniä ponnistuspaikansiirtoja, takanaleikkausta ja semmosta.
Tokalla kierroksella käytiin viereisellä kentällä nopsaan juoksemassa muutama putki (kun siellä oli niin kivasti suoria ja mutkaputkia...) ja tekemässä kepit kerran ja siitä iso palkka.
Oli kiva nähdä muiden hyviä keppejä. Yritin vähän potkia niitä vaan eteenpäin keppien opetuksessa. Verkoilla kun opettaa niin on tosi helppo jäädä junnaamaan paikalleen: koira periaatteessa ymmärtää, mitä kepeillä tehdään, mutta ilman verkkoja se ei sit kuljekaan. Nyt kun jaksavat tehdä samaa kupille (niin että siellä on aina joku vahtimassa kuppia), niin aika nopeasti niistä verkoista pääsee eroon. Selvän kehityksen näki jo tänäänkin parin koiran kohdalla.
Vähän pohdiskelen muutakin, mitä viikonlopun aikana kisoja (ykkösluokkalaisia kanssakilpailijoita) tuli nähtyä. 1-luokan koiria voi kategorioida aika moneen, mutta hyvin selviin kategorioihin:
Ensimmäinen on ne koirat, jotka eivät teknisesti osaa vielä suorittaa kaikkia esteitä eli joiden paikka ei oikeastaan ole kisaamassa. Kepit tai keinu näyttävät olevan ne kompastuskivet, joista he sitten ottavat hylätyn. Usein näillä koirakoilla ohjaaminen ja sujuva eteneminenkin ovat vielä hieman hakusessa. Eli käytännössä ovat tulleet liian aikaisin kokeilemaan kisaamista, vaikka arvokasta kisakokemustahan siitä silti saa. Tähän kuuluvat myös ne koirat, jotka eivät keskity itse agilityyn, vaan tuomari tai ratahenkilöt täytyy käydä moikkaamassa siinä sivussa.
Toisena on ne koirat, jotka ovat taitavia, mutta ohjaajan ja koiran yhteistyö tai yhteinen sävel eivät ole vielä löytyneet. Nopeasti sanottuna näitä löytyy maxikoirista pääasiassa bortsuista, taitavat olla usein iältään nuoria. Koirat kulkevat lujaa, toimivat itsenäisesti, mutta usein liian itsenäisesti. Näillä koirilla on paha tapa roiskia rimoja. Ohjaajat eivät vielä osaa rytmittää ohjaustaan koiran mukaisesti. Näistä tulee hyviä koirakoita ja pärjäävät varmasti kolmosluokassakin, kunhan yhteinen sävel löytyy.
Kolmantena ne koirat, jotka ovat tasavarmoja suorittajia, jotka muutaman kisan jälkeen ovat kakkosissa. Nämä koirat juoksevat ohjaajan kanssa radan, suorittaen yhdessä kaikki esteet. Virheetön suoritus korvaa vauhdin puutteen ja ykkösluokan vaaditut etenemät ovat sen verran hitaita, että aika riittää nolliin. Kolmosiin nousun nopeus riippuu lähinnä siitä, missä päin Suomea asuu ja kisaa. Etelässä nousu kolmosiin on kivisempi tie, koska aika ei riitä hyviin sijoituksiin. Muualla kuin pääkaupunkiseutu-Turku-Tampere -akselilla, joissa kilpailijoita on paljon vähemmän, ajat riittävät luviin ja nousu voi olla nopeaa. Lappalaiskoirat ja monet noutajat ovat tällaisia.
Neljäs ryhmä on oikeasti taitavat. Niitä näkee ehkä harvassa, mutta joitakin helmiä aina on. Ne ovat ne eleettömästi, suoraviivaisesti ja hyvin vaivattomasti radalla etenevät koirakot. Koira käyttää kroppaansa, kuuntelee ohjausta ja on teknisesti taitava, erityisesti hyvä hyppäämään, jolloin eteneminen on hiljaisuuden ja vaivattomuuden lisäksi erittäin nopeaa. Ohjaaja tietää mitä tekee ja yhteinen sävel on löytynyt. Ja näitä löytyy monesta rodusta kyllä mm. shelttejä, villakoiria, belgejä, pinsereitä jne.
On toki monia näiden variaatioita ja roduista löytyy erilaisia yksilöitä, joten antamani esimerkit roduista ovat pikemminkin omiin havaintoihini perustuvia karkeita yleistyksiä. Me ei kuuluta mielestäni suoraan mihinkään näistä. Maa ei osaa teknisesti hypätä hyvin ja tämän vuoksi se ei ole niin nopea kuin se voisi olla. Maalla keittää hyvin helposti yli, jolloin se ei malta. Toisaalta se etenee hyvin, osaa työskennellä yksin, mutta seuraa ohjausta kuitenkin hyvin.
Niin ja pakko vielä mainita, että mun uudet juoksukengät, jotka ostin agilitya silmällä pitäen, on ihan sikahyvät ainakin Demarin keinonurmella. Tosi pitävät. Heitin vanhat (maneesinnäköiset...) lenkkarit menemään, kun maneesikausi päättyi ja ostin uudet. Alennuksesta nuo sain, mutta satasen niistä silti maksoin. Toivottavasti kestävät monta vuotta... Tosin hieman kauppoja kierrellen jouduin toteamaan, että eipä maastojuoksukenkiä alle satasen oikein saa minkäänlaisia ja tavallisia lenkkareitahan en enää osta, ne liukastelut on toivottavasti liukasteltu. Noi on ihan uskomattoman hyvät jalkaan, mukavan kevyet, vedenpitävät ja pohjat ainakin valmistajan mukaan pitävät niin maastossa, erilaisilla alustoilla kuin asvaltillakin. Eli toivon, että märkä nurtsikin on nyt selätetty, ei tarvi enää luikastella. Tällä hetkellä olen ainakin tosi tyytyväinen.