Mahla virtaa

Viime torstaina tokokisojen jälkeen vähän treenailtiin ja leikittiin. Tehtiin mm. askelsiirtymiä.

Sunnuntaina Treen näyttelyn yhteydessä Pirkkahallissa vähän puuhailtiin. Seuraamista, joka oli yllättävän hyvää. Keskittyminen oli tosi hyvä. Kakeja yritettiin, m-i on jostain syystä edelleen tosi hankala. Ja jäävät tehtiin pötköön, m-i-s ja kaikki hyvin.

Eilen oli maanantaiaksat. Taas paljon aikaa. Tehtiin pitkästä aikaa hyppytekniikkaa. Siellä oli sopivasti suora, jossa kolme hyppyä ja molemmissa päissä putki. Tehtiin etäisyydenarviointia/power gridiä eli rimat 45cm ja etäisyyttä ensin 12ft, sitten 15ft ja lopuksi 18ft. 12 oli Maalle helppo, 15 vähän hankala, 18 veti taas paremmin. Muistaakseni ne meni noin. :) Keppejä tehtiin tsemppaamalla, jäin itse taakse ja palkka lens eteen. Parin yrityksen jälkeen teki loppuun ihan ok vauhdilla. Ei se kovaa mennyt, mutta ei voi mitään. Tokalla kierroksella juostiin. Ja ihan treenien loppuun otettiin tokohyppyä avomalliin. Toimi ihan sikahyvin! Laitoin niin monta lautaa kuin löysin, Maa teki nätit istumiset, parilla ekalla kerralla takaisintuloa arpoi (kas kun oli niin lähellä), sit pari toistoa niin, että tuli hyvin takaisinkin.

Kuusi starttia juostaan agilitya vielä tänä keväänä, sen jälkeen keskitytään vain hyppytekniikkaan, kontakteihin (rataharjoitukset kontaktiharjoitteita) ja keppeihin. Ratoja ei tehdä ja otetaan vähän rennommin muutenkin. Keskitytään toivottavasti vähän muihin lajeihin. :)

Agility ei totisesti oo meidän laji. Ennemmin tai myöhemmin Mahla lähtee suoraan eläinlääkäriin treeneistä. Mahla tykkää tosta hommasta vähän liikaakin ja kun siltä tunnetusti puuttuu itsesuojeluvaisto niin huono yhdistelmähän se on. Tänään se sitten rikkoi koko keinun. Se oli vissiin huonosti kiinni ja kun Maa tuli alastulolle, keinulauta räsähti maahan. Sitä Mahla tuskin edes huomasi, mutta A:lle se teki kyllä niin jyrkät menot, että luisteli ketarat oikosellaan ylösmenoa. Pitäis varmaan tilata fyssarille aikaa ennen kesälomaa...

Treenejä en suunnitellut, on ollut niin kiireisiä päiviä ja tänäänkin oli, että käytännössä vaan nappasin koiran mukaan, menin hallille ja tekemään jotain. Sehän tunnetusti ei toimi Mahlan kanssa. Jollen mä suunnittele ja ole ajatuksella mukana, se kyllä pistää tuulemaan itse ja siitä ei ainakaan hyvää seuraa. Että sillai. Onneksi ei tehty kauaa.

Ihan lopuksi kävin sen keinun ottamassa vielä, silloin se liukasteli alastulolla jotenkin hassusti, mutta muuten ok.

Jos ei oo agility meidän laji (liiallisen vaarallisuutensa vuoksi), niin ei oo kyllä tokokaan. Tai vois se Mahlan laji olla kun Maa on niin kekseliäs, mutta ei mun, joka ei jaksa treenata. Onneksi Maalla on pitkä muisti. Lähinnä siis viittaan tuleviin kisoihin, joiden eteen ei ole laitettu (taaskaan) tikkua ristiin. Huoh. Näyttelyyn ollaan menossa, mutta kehäkettuakaan tuosta koirasta ei saisi kauneusleikkauksillakaan. Sekään ei ole meille sopiva harrastus. En oikein keksi, mikä olis. Mikä sellainen, jota vois suht helposti ja halvasti harrastaa ja mitä Mahla ei tekisi itselleen vaaralliseksi. No, ihan metsälenkkeilykin vaikuttaa välillä extremeurheilulta, kun Mahlaa seuraa, että ehkä se siitä.

Päätin myös samalla, että nyt kun kohta aloitetaan kisatauko, voisin alkukesän tehdä pelkkää hyppytekniikkaa, kontakteja ja keppejä. Ei tehdä rataa, ei hiota ohjaustekniikkaa. Toi hyppääminen ois vähän niinku pakko saada johonkin kuosiin, jos aiotaan tätä harrastusta jatkaa rikkomatta koiraa tahallisesti yhtään sen enempää kuin se itse itseään tahallisesti koheltamalla rikkoo. Ja lisäksi Mahlan etenemistä näkee sen tavattoman taloudettoman hyppytyylin. Tokikaan se ei hidasta ennen hyppyä, mutta sen alastuloissa katoaa kaikki vauhti ja siksi se ei millään kulje eteenpäin. Joo, voihan sivusta katsoen nopeasti sanoa, että meneepä se kovaa, näyttäähän se siltä, kun se kiihdyttää joka välissä. Ainut vaan, että sen vauhti myös tyssää joka välissä. Ja jos Lempäälän-levelillä yrittää sijoituksilla kilpailla, niin koiran on vaan yksinkertaisesti pakko kulkea, koska aina niistä kahdestakymmenestä bortsusta jollakin on hyvä päivä. :/

Että semmosta vuodatusta tällä kertaa. Joskus vaan toivoisi hieman pehmeyttä tohon koiraan, että se edes muistaisi virheensä. Se olisi jo ensimmäinen askel siihen, että se oppisi virheistään. 

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa taas ammattiopistolla tokoilemassa. Eka otettiin paikkamakuu ryhmässä. Me oltiin reunassa ja menin piiloon. Mimmu tuli jossain vaiheessa sanomaan, että vähän ääntelee. Mun mielestäni hiljeni sen jälkeen, kun kävin näkyvillä kuuntelemassa piippaako se. :) Sit otettiin seuraamista, luoksetuloja yms. Alettiin harjoitella luoksarin maahanmenoa, johon opetan sille uuden käskyn "seis" lähinnä siksi, että haluan pysähdyksen "paikka" sanan erottuvan maahanmenokäskystä heti ekasta tavusta alkaen. "Pa" ja "se" ei pitäisi mennä sekaisin toisin kuin jos käyttäisin meidän maahanmenokäskyä eli "falla" ("pa" ja "fa" ei erotu toisistaan...). Katsotaan mitä tästä tulee. Puidenkierrosta otin myös muutaman stopin seisomaan. Ne oli hyviä. Nyt me ei tehdä mitään stoppeja varsinaisen luoksetulon yhteydessä.

Vähän kapulanpitoa treenailtiin puulla ja ruutuun juostiin neljä kertaa. Kaksi kertaa yhdestä suunnasta alustalle, perään yksi kerta vinottain. Treenien lopuksi vielä yksi kerta vinottain.

Hypyllä mietittiin taas Mimmun kanssa ongelmaan ratkaisua. Nyt sellainen keksittiinkin. Alustasta ei ole ollut mitään hyötyä, aina kun alusta on, Maa menee sinne syömään namit. Jos alustalla ei ole namia, se jää pyörimään ja etsimään, vaikka sitä käskyttäisikin. Jos alustaa ei ole, se jää kiinni esteeseen. No, kokeiltiin niin, että laitettiin kaikki palikat hyppyyn eli korkeutta oli joku 50cm. Sit vaan tehtiin avoimen hyppyä eli käskin istumaan ja hypytin takaisin. Ekalla kerralla Maa alkoi pyöriä ja piipata, kun oli liian lähellä eikä meinannut päästä yli. Kerran se taisi kolauttaa, mutta sitten se otti ehkä 20cm:ä kauempaa ja pystyi ponnistamaan yli kolauttamatta. Eli me aletaan harjoittelemaan hyppyä näin, kunhan päästään alokkaasta ensin pois. Laitetaan hyppy korkealle niin, että sen on yksinkertaisesti pakko mennä vähän kauemmas. Maa saa itse oivaltaa homman enkä tee siitä enää ongelmaa. Taas näitä yksinkertaisia ratkaisuja. Mitä mä häslään, jos koira voi tehdä työn itse ;)

Siirrettiin toinen illan treenitunneista nyt aamulle, joten ehdittiin jo treenailemaan. Kentällä oli valmis rata, jota sitten lähdettiin tekemään. Halli oli tyhjillään, me oltiin ainoat treenailijat. Todettiin, että jos vaan saatais jatkossakin muutama sellainen, joille aamu sopii, niin olis hyvää treeniaikaa eikä tarvi ihan justiinsa kellotella aikoja, kun seuraava porukka ei huutele heti pois kentältä. :)

Viikonlopun neljän startin jälkeen tehtiin hyvänmielentreenit tänään. Tosin ratatreenin muodossa, mutta kuitenkin. Ei hinkkailtu mitään, ei treenattu paljon, palkkasin paljon ja rimat oli 20-45cm eli hypelläkään ei tarvinnut paljon. Kivaa oli. Kepeille iso avokulmaan tulo, joka toimi heti tokasta yrittämästä asti hyvin, ensin lykkäsin koiran kiertämään ekankin kepin. Kepit oli tosi hyvät, tein valssin sen perään kun koira vielä oli kepeillä. Sitten oli vaan käytännössä juoksemista, loppu oli ihan mukavaa vääntöä, vähän takaakiertoja, pieniä ponnistuspaikansiirtoja, takanaleikkausta ja semmosta.

Tokalla kierroksella käytiin viereisellä kentällä nopsaan juoksemassa muutama putki (kun siellä oli niin kivasti suoria ja mutkaputkia...) ja tekemässä kepit kerran ja siitä iso palkka.

Oli kiva nähdä muiden hyviä keppejä. Yritin vähän potkia niitä vaan eteenpäin keppien opetuksessa. Verkoilla kun opettaa niin on tosi helppo jäädä junnaamaan paikalleen: koira periaatteessa ymmärtää, mitä kepeillä tehdään, mutta ilman verkkoja se ei sit kuljekaan. Nyt kun jaksavat tehdä samaa kupille (niin että siellä on aina joku vahtimassa kuppia), niin aika nopeasti niistä verkoista pääsee eroon. Selvän kehityksen näki jo tänäänkin parin koiran kohdalla.

Vähän pohdiskelen muutakin, mitä viikonlopun aikana kisoja (ykkösluokkalaisia kanssakilpailijoita) tuli nähtyä. 1-luokan koiria voi kategorioida aika moneen, mutta hyvin selviin kategorioihin:

Ensimmäinen on ne koirat, jotka eivät teknisesti osaa vielä suorittaa kaikkia esteitä eli joiden paikka ei oikeastaan ole kisaamassa. Kepit tai keinu näyttävät olevan ne kompastuskivet, joista he sitten ottavat hylätyn. Usein näillä koirakoilla ohjaaminen ja sujuva eteneminenkin ovat vielä hieman hakusessa. Eli käytännössä ovat tulleet liian aikaisin kokeilemaan kisaamista, vaikka arvokasta kisakokemustahan siitä silti saa. Tähän kuuluvat myös ne koirat, jotka eivät keskity itse agilityyn, vaan tuomari tai ratahenkilöt täytyy käydä moikkaamassa siinä sivussa.

Toisena on ne koirat, jotka ovat taitavia, mutta ohjaajan ja koiran yhteistyö tai yhteinen sävel eivät ole vielä löytyneet. Nopeasti sanottuna näitä löytyy maxikoirista pääasiassa bortsuista, taitavat olla usein iältään nuoria. Koirat kulkevat lujaa, toimivat itsenäisesti, mutta usein liian itsenäisesti. Näillä koirilla on paha tapa roiskia rimoja. Ohjaajat eivät vielä osaa rytmittää ohjaustaan koiran mukaisesti. Näistä tulee hyviä koirakoita ja pärjäävät varmasti kolmosluokassakin, kunhan yhteinen sävel löytyy.

Kolmantena ne koirat, jotka ovat tasavarmoja suorittajia, jotka muutaman kisan jälkeen ovat kakkosissa. Nämä koirat juoksevat ohjaajan kanssa radan, suorittaen yhdessä kaikki esteet. Virheetön suoritus korvaa vauhdin puutteen ja ykkösluokan vaaditut etenemät ovat sen verran hitaita, että aika riittää nolliin. Kolmosiin nousun nopeus riippuu lähinnä siitä, missä päin Suomea asuu ja kisaa. Etelässä nousu kolmosiin on kivisempi tie, koska aika ei riitä hyviin sijoituksiin. Muualla kuin pääkaupunkiseutu-Turku-Tampere -akselilla, joissa kilpailijoita on paljon vähemmän, ajat riittävät luviin ja nousu voi olla nopeaa. Lappalaiskoirat ja monet noutajat ovat tällaisia.

Neljäs ryhmä on oikeasti taitavat. Niitä näkee ehkä harvassa, mutta joitakin helmiä aina on. Ne ovat ne eleettömästi, suoraviivaisesti ja hyvin vaivattomasti radalla etenevät koirakot. Koira käyttää kroppaansa, kuuntelee ohjausta ja on teknisesti taitava, erityisesti hyvä hyppäämään, jolloin eteneminen on hiljaisuuden ja vaivattomuuden lisäksi erittäin nopeaa. Ohjaaja tietää mitä tekee ja yhteinen sävel on löytynyt. Ja näitä löytyy monesta rodusta kyllä mm. shelttejä, villakoiria, belgejä, pinsereitä jne.

On toki monia näiden variaatioita ja roduista löytyy erilaisia yksilöitä, joten antamani esimerkit roduista ovat pikemminkin omiin havaintoihini perustuvia karkeita yleistyksiä. Me ei kuuluta mielestäni suoraan mihinkään näistä. Maa ei osaa teknisesti hypätä hyvin ja tämän vuoksi se ei ole niin nopea kuin se voisi olla. Maalla keittää hyvin helposti yli, jolloin se ei malta. Toisaalta se etenee hyvin, osaa työskennellä yksin, mutta seuraa ohjausta kuitenkin hyvin.

Niin ja pakko vielä mainita, että mun uudet juoksukengät, jotka ostin agilitya silmällä pitäen, on ihan sikahyvät ainakin Demarin keinonurmella. Tosi pitävät. Heitin vanhat (maneesinnäköiset...) lenkkarit menemään, kun maneesikausi päättyi ja ostin uudet. Alennuksesta nuo sain, mutta satasen niistä silti maksoin. Toivottavasti kestävät monta vuotta... Tosin hieman kauppoja kierrellen jouduin toteamaan, että eipä maastojuoksukenkiä alle satasen oikein saa minkäänlaisia ja tavallisia lenkkareitahan en enää osta, ne liukastelut on toivottavasti liukasteltu. Noi on ihan uskomattoman hyvät jalkaan, mukavan kevyet, vedenpitävät ja pohjat ainakin valmistajan mukaan pitävät niin maastossa, erilaisilla alustoilla kuin asvaltillakin. Eli toivon, että märkä nurtsikin on nyt selätetty, ei tarvi enää luikastella. Tällä hetkellä olen ainakin tosi tyytyväinen.

Maanantaiaksat meni aika polörinäksi. Kepeillä tehtiin tsemppitreeniä, joka se meni kyllä tosi hyvin. Keinulta juoksi ekan kerran läpi. Sitä mokaa se ei hetkeen olekaan tehnyt. Hypyt oli tosi vaikeita. 5+5min tehtiin eli sentään maltoin olla hinkkaamatta.

Että sillai, kiva mennä viikonloppuna juoksemaan neljä starttia... 

Tänään treenailtiin Anjalassa viimeistä kertaa ja tehtiin eräänlainen paineensietotreeni. Ratana oli tällainen:

Ensin se piti piirtää paperille ja sen jälkeen jokainen vuorollaan sai kokeilla. Virheestä (kieltoja ei huomioitu) joutui lopettamaan. En muista tarkalleen, mitkä rimat ja esteet Maalla menivät pieleen, mutta ainuttakaan väärää estettä se ei suorittanut vaan meidän matka tyssäsi aina kun rima tippui tai loppua kohti yhä useammin siihen, että pituuden vika palikka kaatui. Pituus oli muutenkin hankala este tänään, koska melkein kaikki koirat töpeksivät sillä. Nimenomaan pituuden palikoita kaatui paljon. Rata oli mulle vähän tyhmä ohjattava, kun Maa kulkee kaukana niin hyvin. Pyörin siinä keskellä koko ajan. Ohjauksellisesti siis Maan kanssa melko simppeli, mutta ne rimat oli tiukassa tänään.

Niin paljon tehtiin toistoja, että koira alkoi kyllä väsyä. Tää on rankka treenimuoto niin koiralle kuin ohjaajalle, mutta ehdottomasti hyvä harjoitus! Eli varoituksen sananen blogia lukeville seurakavereille, tätä te joudutte tekemään jatkossakin. ;D

Siirrettiin esteitä maneesilta jo Viitapuistoon niin paljon kun autoihimme saimme mahtumaan eli käytännössä kaikki pienet esteet. Viitapuistossa oli alkeiskurssin karsinta, johon tuli seitsemän koirakkoa. Heissä on potentiaalisia harrastajia, niin ohjaajia kuin koiria. Hyvä niin. Ennen karsintaa Maa hömpötteli vähän mukana, teki pitkän paikkamakuun ja yhdellä hypyllä vähän pyöriteltiin. Selkeästi tiukka hyppy oikealle on Maalle paljon vaikeampi kuin samainen hyppy vasemmalle. Toispuoleinen on.

Seuraamistakin tehtiin vähän ja yksi seisomaan pysähtyminen seuraamisesta. Palkkasin heti. Maalla oli tosi hyvä (ja hiljainen) ote tekemiseen. Keskiviikkona käytiin tosiaan tokokokeilemassa, siitä farssista on juttua toisen blogin puolella.

Demarilla tehtiin tänään paremman mielen keppejä. Aluksi palkka keppien lopussa ja näin 2-3 toistoa. Sit tehtiin välissä puomia niin, että lopussa palkka joku 3-4 kertaa. Pyörittelin sen muutaman hypyn tai putken kautta puomille. Eka setti oli siinä, viitisen minuuttia.

Toinen setti oli 6min ja tehtiin taas keppejä. Hirveellä tsempillä ja vedätyksellä! :) Palkka tuli multa, tai siis mä jätin palkan maahan keppien jälkeen. Maa oli tosi hyvä! Tosi tarkka, selvästi se osaa pujotella sekä teknisesti että henkisesti paremmalla varmuudella kun se menee kovaa. Maa ei tykkää epäonnistua kepeillä, mutta hitaasti ylöspäin suuntautuen sen epävarmuus kasvaa huomattavasti. Nyt sillä oli oikea tahtotila ja se näkyi pujottelussa. Tokassa setissä tehtiin kepit kolme kertaa. Väliin tehtiin putki-hyppy -pyöritystä kovalla tsempillä ja vedätyksellä sekin. Spurttasin aina itse ihan hulluna putkien välin. 55cm rima pysyi hyvin ylhäällä häirinnästä huolimatta.

Joo, ainakin kepeistä jäi tosi hyvä fiilis. Tiedän, ettei siihen hyvää uneen voi tuudittautua, mutta hyvä edes näin. :)

Sit vähän tokoiltiin, pakko kai se on, kun on kokeeseen menossa. Jäävät tehtiin koemaisesti pihalla. Seisominenkin aika hyvä. Ja yksi luoksari, joka oli oikein mallikas. Muuten hölmöiltiin odotellessa. Siellä oli jostain syystä rullilla kulkeva pienehkö levy, Maa tykkäsi siitä ja pomppi siihen koko ajan ja potki vauhtia takajaloilla ja mennä viiletti sen kanssa. Ymmärrä tota koiraa mun sirkuskoiraa... :D

Aksailtiin Anjalassa. Yhteensä meitä oli vain kolme, joten aikaa oli...

Tällä estemuodostelmalla saa tehtyä vaikka minkälaista treeniä. :) Eli käyttöön tulee jatkossakin. Meillä esteet oli vähän lähempänä toisiaan eli tilaa keskellä ei ollut ihan noin paljon kuin piirros antaa olettaa.

Aloitettiin ihan ympyräjuoksulla eli punaiset numerot. Tehtiin molempiin suuntiin, Maalla oli kivaa. Ja kyllä, mun täytyy ohjata sitä. Jos vaan lähettelin putkiin (mikä sekin kyllä onnistui) se meni hömpötihömpötilaukkaa eli korkeasti, mutta kun juoksin ja ohjasin oikeesti, se meni nopeasti. Täytyy muistaa tämä radoilla yleensäkin, että jos vaan on mahdollisuus juosta, niin kannattaa juosta, vaikka Maa menisi oikein muutenkin.

Sitten kahdeksikkoa eli mustat numerot. Tässä mietittiin Lauran kanssa kaikkia erilaisia ohjausvaihtoehtoja, niitä kun löytyi tosi paljon. Ensin tein valssaamalla 3-4esteen välissä ja sama 7-8esteiden välissä. Mun valssit vaan lähti myöhässä ja venyi ja paukkui ihan hölmösti. Eli Maan kaaret oli kyllä ihan turhan suuria ja lisäksi se tiputteli rimoja. Sitten persjätöllä. Tuossa radassa persjätöt oli ainakin Maan kanssa selvä riski. Persjätössä kun oma suuntani säilyi samana eikä Maa tule toiseen käteen niin helposti vaan sekin jatkoi suoraan. Eli valssi oli näistä kahdesta parempi. Kokeilin myös takanaleikkauksella ja (kas kummaa) se oli taas Maan kanssa paras vaihtoehto ja ainakin nyt jälkeenpäin mietittynä kaikista fiksuin. Mikä kiire mulla oli putkelle, kun Maa osaa sinne itsekin! Kokeiltiin myös takanaleikkausten yhteydessä sitä, että pyöritin toisen kahdeksikon ympyrän ympäri ja testailin siis lähinnä sitä, että kuinka hyvin Maa erottaa takanaleikkauksen ja muhun päin kääntymisen. Tosi hyvin. Tietenkin. Onhan mun menosuunta takanaleikkaukseen lähdettäessä eteenpäin, vaikka yläkroppa kääntyy seuraavalle hypylle ja taas kun palataan takaisinpäin, mun koko kroppa kääntyy ja liikesuunta kääntyy käännöksen mukaan niin kuin pitääkin.

Tehtiin myös siniset numerot. Jostain syystä Maata täytyi aika paljon rauhoitella ennen kuin se keskittyi hyppäämiseen. Muuten tämä meni ihan hyvin. Sain jarrutettua Maata kivasti ennen 3-hyppyä, jolloin se hyppäsi lyhyesti ja siitä oli helppo kääntää 4-hypylle. Tosin Maa hyppäsi nelosen aina vähän huonoon suuntaan, mutta toisaalta putki oli ihan hyvässä suunnassa, ettei sen tarvinnut tiukasti kääntyä hypyn jälkeen vaan sai pienellä kaarella juostua putkeen.

Niin ja nämä kaikki tehtiin molempiin suuntiin. Sikälikin siis monipuolinen harjoitus, että molemmat puolet tuli harjoiteltua samalla. Ei Maalle mitään varsinaista uutta juttua, mutta kiva muistutus mulle taas siitä, että sitä takanaleikkausta kannattaa viljellä ja se on hyvin usein parempi (ja nopeampi) vaihtoehto kuin persjättö, joka edelleen on kovin epävarma ja valssi, jossa mä liian usein pyörin omissa jaloissani ja sitten siihen tulee koirakin pyörimään. Eli yksinkertainen harjoitus, jossa voi kokeilla eri ohjaustapoja, on erittäin hyvä meille tällä hetkellä, kun mä yritän opetella ja miettiä, mikä ohjaus on paras, sujuvin ja nopein missäkin tilanteessa.

Maneesitreenejä on mulla enää yhdet jäljellä, silloin harjoitellaan paineensietoa ja tehdään rataa viimeisen kerran kunniaksi. Toivottavasti tulee enemmän kuin kolme koiraa... Talvi ollaan treenattu tekniikkaa, kesäkaudella tehdään ratoja ja saadaan sitä myötä toivottavasti seuralle kisaavia koirakkoja lisää. :) Meillä alkaa kisakausi parin viikon päästä, 5-6 kisat käydään ja sit jäädään taas kisatauolle toivottavasti 2-luokkalaisina. ;D Sen jälkeen täytyis pitää Maalle aksataukokin tai ainakin selvästi hiljaisempi treenijakso. Ehkä annan kurssilaisille mahdollisuuden tehdä kerrankin niitä 1-luokan ratoja (niin että ne joskus huomaisivat jotain osaavansakin :) ) ja vedetään Maan kanssa hyvänmielentreenejä. Ja keppejä. Ihan oikeasti keppejä. Kesän yksi tavoite on oikeasti saada ne kepit kuntoon, se nopea ja matala pujottelu toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa. Siinä onkin työsarkaa. Ehkä mä vedän kohta jonkun keppikurssinkin, kun kontaktikurssin jälkeen olen suunnitellut hyppytekniikkakurssia ihan vaan siksi, että siihen ei ikinä ole aikaa normitreeneissä eikä vapaavuorollakaan oikein viitsisi kaikkia hyppyjä ottaa omaan käyttöön. :) No, saas nähdä mitä kesä tuo tullessaan. Ei kisoja ainakaan.

Sit treenien loputtua tehtiin tokoesteellä vähän aloluokan hyppyä. Huono kun huono, mutta hyppää ja on toisella puolella, teputtaa ja tökkii estettä, mutta hällä väliä. :D Sirkuskoirahan se enemmän on kuin tokokoira...

On hyvä käydä valmennuksessa tässä hieman ennen kuin ollaan menossa kilpailemaan. Käydään palautumassa takaisin maan pinnalle, ai mitä me osataan, no ei kovinkaan paljon...

Ratapiirros tulee myöhemmin.

Ja kepit on muodostunut ongelmaksi. Kun nami on lopussa, Maa pujottelee nopeasti, hyvällä rytmillä ja matalana. Mutta jos ei ole, se pujottelee hyvin korkealla ja hidastaa. Tosi ärsyttävää. Täytyy nyt harjoitella keppejä paljon ja mielellään niin, että Maa ei tiedä onko palkkaa valmiina vai ei ja niin, että joku sen sille loppuun heittää. Mutta jotain täytyy tehdä. Tästä ei tuu mitään tällaisenaan.

Radan alussa oli siis keppiongelma. Seuraava suora ja takaakierto vitoselle ei meinannut onnistua. Tein persjätön kolmoselle, mutta mun suunta oli tosi huono. 6-putkesta 14-hypylle kaikki ok. Maa kääntyi renkaalla tosi hyvin ilman, että sitä kovin voimakkaasti olisi tarvinnut sinne kääntää tai sieltä ottaa. Hyvä. Vaikka mulla oli paljon etäisyyttä (ja etumatkaa) niin 15-putkeen pakkovalssi ei meinannut toimia. Muutenkin törmäsin kyseiseen putkeen melkein yhtä monta kertaa kuin sinne mentiin. Ei kokeiltu niin, että olisin työntänyt koiran putkeen putken takaa ja mennyt sitä kautta 16-hypylle, mutta luulen, että se ei olisi onnistunut.

Parilla ekalla kerralla Maa meni 16-hypyltä puomille. Vasta kun käänsin sen vastaisella kädellä lähemmäs, se meni pussiin. 18-hyppy meni vähän pitkäksi, koska mulla oli kuitenkin vähän kiire sinne. Nyt jälkeenpäin mietittynä olisin voinut jäädä seuraavan putken oikealle puolelle (kuvassa), mutta tein persjätön mennen tullen putken. Takaakierto 20-hypylle meni hyvin. Ja sit taas pakkovalssi ja taas törmäilin putkeen... Puomille ensin niin, että juoksin vieressä, sitten leijeröiden eli pussi jäi väliin. Molemmat ok. Ekaa kertaa kepeille peitin ekan keppivälin, joten kiersi väärälle puolelle. Sitten olin tarkempi.

Takaakierto 26:lle ja siitä takanaleikkauksella puomille -kohtaa jouduttiin vähän miettimään. Mä olin pari kertaa ihan koiran tiellä ja se tiputteli rimaa. Kyllä me se saatiin sit onnistumaan, kun työnsin sen pidemmälle hypyn taakse ja sen jälkeen käännyin voimakkaammin kohti kentän laitaa, jolloin Maa teki tarpeeksi kaarta, että pääsi puomille oikeassa suunnassa. Taas pussi jäi väliin, puomilta vapautin hyvin eri aikoihin eri toistoilla, loppu meni hyvin. A:llekin sai hiukan kääntää, ettei mene suoraan hypyltä vinossa A:lle. Kokeiltiin A:lle menoa myös takanaleikkauksella siten, että ohitin 29-hypyn vasemmalta. Tämä toimi myös tosi hyvin.

Suoraan sanottuna tällä osaamisella aika kaukana mitkään korkeamman luokan kisat meillä. Tällaiset noin 30 esteen radat pitäisi pystyä vetämään puhtaasti, jos mielii nollia saada kisoissa. Ainakaan näin paljon ei virheitä ja vääntämistä saa joutua tekemään saati törmäillä esteisiin. Paketin olisi pysyttävä kasassa. Kepit on kuitenkin akuutein ongelma tällä hetkellä.

Mutta siitä oon ihan tyytyväinen, että hyppyjen suhteen tilanne näyttää paremmalta kuin aikoihin. Rimoja tulee alas lähinnä mun takia. Toki haluaisin, että Maa osaisi hypätä kunnolla riippumatta musta, mutta koska sen hyppääminen on sitä mitä on niin mun on pakko opetella auttamaan sitä paremmin. Lähinnä nykyisin rima tulee alas nimenomaan tilanteissa, joissa mä oon koiran linjalla. Siitä pitäisi ainakin päästä eroon. Ponnistuspaikan muuttamista oon kovasti harjoitellut ja se näyttää kyllä helpottavan Maata, se kun itse säntää aina suorinta reittiä hypyille ja sit vaikka kuinka hyppysempassa viime kesänä sanottiin, että Maa osaa joustaa alastuloissa, se näyttää kyllä ikävältä, jos se tulee huonossa suunnassa alas ja sen jälkeen kääntyy. Varsinkin kun Maa sitten kääntyy nopeasti. Ei voi kroppa tykätä hyvää...

Kivaa tokoilla Maan kanssa. Se kärsii jostain ihmeen valeraskauden oireista, kun nisät vuotaa ja koira tekee pesää. Ei oo aiemmin ollut tommonen, mutta no joo, ihan sama. Kivaa on tokoilla joka tapauksessa. Viime keskiviikkona oltiin varsin talvisissa merkeissä taas ammattiopistolla. Missasin alun paikkamakuun. Hyppyä tehtiin alustalle muutaman kerran. Sitten yksi ilman alustaa, eteni hyvän matkan esteestä eteenpäin, mutta meni maahan. Toista kertaa ei mun koiraa huijata ja kääntyi heti. Mitä tästä opimme. Ei kahta alustatonta kertaa peräkkäin. Täytyis vaan saada se istumaan sinne toiselle puolen, nyt menee maahan. Syykin selvillä. Maa yhdistää alustan maahanmenoon, koska ruudussa toimitaan aina siten. Jos alusta on, ei tarvi kuin syödä namit, mutta jos sitä ei oo, niin mä käsken maahan. On toi kyllä yks murheenkryyni tuo hyppy...

Perusasennoista palkkailin. Leikitiin aika paljon ja siitä tehtiin luoksari kolme kertaa, pujottelua, peruuttamista, mun kiertoa, vaihtoja, lyhyitä seuraamisia jne. Noutoa otettiin, ensin nostoja, sitten kaksi koemaista. Eka oli liukkaalla alustalla, meni kyllä lujaa, mutta alkoi varoa liu'uttuaan kapulalla. Toinen tehtiin eri paikassa ja se oli varmaan ihan ok, koska se ei enää parin päivän päästä herätä mitään tuntemuksia ja muistoja. :) Myös sivulle siirtymisessä ollaan edistytty. Siitä olen erityisen iloinen.

Askelsiirtymät junnaa lähinnä mun takia. Mä en tiedä, miten liikkuisin. Tai oikeastaan miten lähtisin liikkumaan. Rintamasuunnan pitää pysyä eteenpäin, mutta mikä on se sanaton ja huomaamaton viesti Maalle, että se tietää, mihin suuntaan liikutaan. Nyt oon tehnyt hyvin hitaat lähdöt, joissa Maa pysyy mukana, mutta se ei ole hyvä. Haluaisin jotain muuta.

Olis taas paljon asiaa, mutten jaksa kirjoittaa. :) Ehkä joskus myöhemmin sitten.